Peruskoulun ATK-tunnit ovat vielä suurimman osan muistissa, vaikka aineen tunteja enää koulussa olekaan. Ideana oli opetella tietokoneen hyötykäyttö, kuten tekstinkäsittelyn ja esitysgrafiikan perusteet. Microsoftin ohjelmat tulivat tuolloin hyvinkin tutuiksi. Toinen tärkeä osa oli turvallisen netin käytön opettelu: miten internet toimii? Kuka voi luoda sisältöä nettiin ja miksi? Näitä taitoja pidetään nykyään niin perusasioina, ettei niitä enää opeteta diginatiiveille.

Jo 2010-luvulla nousi koodaaminen kuitenkin puheenaiheeksi myös Suomessa. On alettu puhua huutavasta koodarien pulasta ja siitä, miten alalle saataisiin houkuteltua myös naisia. Onpa tuotu esille myös mahdollinen ATK-tuntien palauttaminen vain sitä varten, että koodaamisen perusteista tulisi peruskoulun oppimäärään kuuluva kokonaisuus.

Valtaosalle suomalaisista koodaaminen aiheuttaa pienoisen paniikin, sillä ala nähdään suljettuna säätynä, johon on todella vaikea päästä sisään. Koodaaminen ei kuitenkaan ole sen kummoisempaa kuin uuden kielen opetteleminen, ja tässä artikkelissa kerrommekin lisää koodariksi opiskelusta. Monelle on nimittäin epäselvää, missä koodarit ovat opiskelleet ja miten pääsisi itse mukaan tähän maailmaan.

Koodarikoulu

Vuonna 2019 Suomeen aukesi maan ensimmäinen koodarikoulu, Hive Helsinki. Yksi koulun rahoittajista on Supercell, jonka tausta-ajatuksena on nimenomaan lievittää paljon puhuttua koodaripulaa Suomessa. Kouluun haki ensimmäisellä kerralla monenlaisia ihmisiä: nuoria ja vanhoja sekä ammatinvaihtajia ja ensimmäiseen ammattiin opiskelevia. Hiven haku on auki vuoden ympäri ja hakijoita seulotaan verkossa suoritettavien tehtävien perusteella.

Koodarille ei ole vielä määritelty mitään tarkkoja kriteerejä ammattipätevyyttä koskien, joten koodarikoulusta työpaikalle siityminen tarkoittaa ennen kaikkea koodaamisen syventämistä ja opitun soveltamista työelämän vaatimissa tilanteissa. Työllistymistilanne alalla on hyvä ja esimerkiksi Ranskassa vastaavasta koulusta valmistuneiden työllistymisaste oli huikeat 100 prosenttia.

Työväenopistot

Myös vapaa sivistystyö on halunnut tehdä osansa koodaripulan lievittämisessä. Monissa työväenopistoissa voi nykyään opetella jonkin tietyn ohjelmointikielen perusteita puolen vuoden tai vuoden ajan kurssilla, mistä onkin sitten helppo jatkaa omin avuin.

Toisin kuin koodarikoulut, työväenopistojen kurssit eivät niinkään valmista suoraan mihinkään ammattiin tai anna pohjakoulutusta koodarikouluun hakevalle. Tavoitteena on ennemminkin totuttaa kurssilaiset siihen, ettei koodaaminen ole mitään pelottavaa sci-fiä, vaan ohjeiden antamista tietokoneelle.